Ratkaisukeskeinen valmennus löysi minut

Ratkaisukeskeisyys, ratkes, ja erityisesti ratkaisukeskeinen valmennus (solution-focused coaching) tuli elämääni vähän vahingossa.

Keskellä pahinta koronapandemiaa suoritin Ranskasta käsin Itä-Suomen yliopistoon työ- ja organisaatiopsykologian opintoja täydentääkseni aiempaa osaamistani. Halusin oppia lisää teoriaa ja tutkittua tietoa ilmiöistä ja havainnoista, joita olin tehnyt aiemmissa työtehtävissäni ja työpaikoissani. Halusin ymmärtää paremmin esimerkiksi erilaisten konfliktien kontekstia ja työpahoinvoinnin juurisyitä. Toisaalta minua kiinnosti hyvä johtaminen ja esimiestyö ja se, mitkä tekijät tekevät hyvästä ja menestyvästä organisaatiosta sellaisen kuin se on.

Ratkaisukeskeisen ajattelun kurssitehtävästä sain opettajalta mukavan palautteen, jossa hän myös kannusti minua perehtymään tähän aihepiiriin enemmän. 

Ratkaisukeskeinen valmennus tai terapia ei ennen tätä kurssia varsinaisesti sanonut minulle mitään. Muistan, että olin kyllä todella innostunut aiheesta eli päätin katsoa millaisia lisäperehtymismahdollisuuksia olisi olemassa. 

Asiakkailta saatu positiivinen palaute antaa energiaa

Löysin Turusta laadukkaalta vaikuttavan koulutuksen, johon poikkeuksellisesti koronarajoitusten vuoksi pystyi osallistumaan vielä etänä. Kyselin muutamilta tutuilta taustatietoja sisällöistä ja kouluttajasta ja päätin laittaa osallistumishakemuksen eteenpäin. 

Lähdin koulutukseen sillä mielellä, että oppisin lisää ratkaisukeskeisistä menetelmistä ja että niistä varmasti olisi hyötyä monissa tehtävissä. En missään vaiheessa ajatellut valmentajuutta sinänsä, saati ammattina. Aika pian kuitenkin huomasin, että tämä itse asiassa saattaakin olla juuri minun juttuni. 

Aloitin harjoitusvalmennukset heti koulutuksen alussa. Vaikka nyt toki tiedän, miten paljon olen matkan varrella oppinut ja tein aluksi varmasti paljon virheitä valmennuksen perusmenetelmiä ajatellen, sain siitä huolimatta heti asiakkailta tosi hyvää palautetta. Koin valmennukset ja asiakkaat todella mielekkäinä myös itselleni ja mitä enemmän pääsin valmentamaan, sitä enemmän innostuin ja löysin joka kerrasta jotain uutta. 

Ammattitaitoista valmennusta vahvalta eettiseltä pohjalta

Minulle on ollut alusta asti selvää, että noudatan kansainvälisen valmennusjärjestön ICF:n eettisiä ohjeistuksia ja muutenkin pyrin valmentamaan ns. oikeaoppisesti. Valmentajana on todella iso vastuu ja pitää osata tunnistaa oman osaamisen rajat. Pitää muistaa aina asiakkaan paras ja välillä se tarkoittaa, että pitää sanoa myös ei. Toisaalta asiakkaiden tarpeet ja toiveet vaihtelevat eli jos asiakas niin toivoo, valmennuksissa on välillä myös jonkin verran konsultatiivista luonnetta.

Olen hakenut eurooppalaisen EMCC Globalin akkreditointia. Koulutan itseäni säännöllisesti mm. ICF Francen kautta ja olen myös Suomen Coaching-yhdistyksen jäsen.

Kerään asiakaspalautetta jokaiselta valmennuskerralta varmistaakseni toimintani laadun ja asiakkaan tyytyväisyyden.  

Edellinen
Edellinen

Muotoilun hyödyntäminen työhyvinvoinnin kehittämisessä